Osa 3: Syksy 2008 / Kotka - Kotka - Sipoo. = Kolmiviikkoinen Suomen kiertue, 2/2
Selvidyttyämme korruptiota ja hulluutta sykkineestä sekä oluenhuuruisesta Kotkan tuplaviikonlopustamme oli aika menettää kiertueneitsyys Sipoolle, etelä-suomen rannikon helmelle. Keikkaa edelsi mittava ja asiallinen
promootiokampanja, joka sai valtavaa huomiota osakseen. Osanotto tulisi myös olemaan huimaa.
Herättyäni aamulla otin rennosti.
Puhelin soi.
KG soitteli aikatauluista soundchekkiin lähtemiselle. Muistaakseni n. klo 12 tuli sovituksi ja suurin piirtein varmaan myös toteutui. Autoa ajoi sen omistaja, jota en ollut tavannut koskaan aikaisemmin. Hän kulki minulle nimellä "Manageri A". Sine Iralla on muutenkin noin 15 manageria. Ainutkaan näistä ei hoida hommiaan, ja joidenkin vastuualueet ovat nykyään turhia, kuten esimerkiksi punaninkaatolupia myöntävän mangeri K:n. Sipooseen päästyämme maaseutuseikkailun jälkeen kävi ilmi mm. seuraavaa:
- Mikkejä ei ole
- Piuhoja ei ole
- Äänentoisto on My First Sony -luokkaa
- Kukaan ei tiedä mitään.
- Vitutuskäyrä TULEE NOUSEMAAN.
Otin rauhallisesti. Myös paikan suunnittelu hämmensi. Sipoon ainoana klubinakin mainostettu paikka oli n.
200 neliön neliö. Nurkassa oli kolmen neliön lava. Tästä huolimatta ensimmäiset esiintyjät epäonnistuivat lavalle nousemisessa ja vetivät keikan tanssilattialla väärään suuntaan. Mut hei, mitä sitten. Jengi ei vaikuttanut erityisen räphenkisiltä. Tai erityisen henkisiltä yleisestikään ottaen.
Lähdimme etsimään puuttuvia osia, jotka käsittivät n. 80% keikkaan tarvittavista osista. KG:n kanssa muodostimme keikasta 10% kumpikin. Tämä ei vastaa Sine Iran osuutta lipputuloista. Harhailimme pitkälti arabianrannan tietämillä, löysimme esimerkiksi piuhat Hong Kong - sekatavaraliikkeestä. KG:n soitellessa kaikki koulu- ja jengikaverinsa läpi mikkejä metsästäessä otin edelleenkin rennosti. KGn, A:n ja parin muun ajellessa ympäriinsä osien perässä kävin syömässä Herkkuhaarukassa keikan järkkääjän/pääesiintyjän kanssa. Tasokkaassa ravintolassa istuivat myös siihen aikaan menossa olleen idols-laulukilpailun naissemifinalistit. Otin pari tuoppia, pelikone salli voiton pääesiintyjälle, otin lisää. Vitutuskäyrä pysyi matalalla, mutta en uskonut keikan onnistumiseen.
KG:n / A:n saavuttua mahduimme jälleen autoon ja lähdimme hakemaan pääesiintyjän tuplaajaa ilmeisesti jostain Espoosta. Tuplaajakin luuli tulevansa soundchekkiin - hienhaju seurasi. Reissu kesti vitun kauan. Kävi kiusallisen selväksi, etten pääsisi enää kotiin. Säädettyämme levareitten, läppärin, piuhojen, miksauspöydän, jeesusteipin ja tuhannen muun asian kanssa pari tuntia (KG hoiti tässä hommat kotiin - sekä DJ Kelpo, jota ilman keikka olisi varmaan peruttu), ja saimme äänen about surkealle tasolle, joka sai luvan riittää. Pääsin kuitenkin hetkeksi istumaan KG:n Hiekkaharjun kämpälle. JEE. Tässä vaiheessa meinasimme hetken myös jäädä ilman kyytiä takasin omalle keikallemme. Onneksi seuraamme sentään liittyivät Lost E sekä salattujen elämien näyttelijä, koko Suomen rakastama kansantähti. Pääsimme keikallemme kuitenkin, jopa kahdella autolla. Kuskit olivat viimeiset ihmiset KG:n puhelinluettelossa.
Keikka meni hyvin ja kaljaakin saimme juotua ilmaiseksi. Teimme keikan ilman rahallista korvausta, koska saisimme "uusia keikkoja 5 kappaletta tämän jälkeen". Voitte arvata, kuinka monta näistä keikoista on toteutunut. Varsinaiset keikan järjestäjät eivät vaivautuneet edes paikalle vaan ryyppäsivät Helsingissä. Can't blame 'em. En ole koskaan tavannut näitä henkilöitä.
Hyvä porukka ja ilmainen viina korvasivat monta vitutusta. Plus, kuten sanottu, itse keikka oli erittäin kova. Pienelle lavalle mahtui 10 biisiä, LL:n trademarkwalkkeja ja askelluksia, sekoilua, huutoa ja vauhdissa improvisoituja kertsejä. Kuinkas muutenkaan.
Tultuamme humalaan ja kansan rakastaman tähden solvattua "kääpiömilffiä" ja luokiteltua erään toisen kypsemmään ikään ehtineen naisen yleisesti termein: "vähä likanen, vähä ruma - VITUN HYVÄNNÄKÖNEN", päätimme lähteä. Autoon meitä mahtuikin 6. Matkalla versioimme tunnettuja suomiräpin klassikoita uusiksi arvelluttavilla lyriikoilla. Tämä aiheutti muutamankin hallitsemattoman naurukohtauksen.
Olimme club operassa. Se olikin sitten viimeinen kerta siellä, nuff said.
Kansantähti kuitenkin esitti Keravalaisille kanssaihmisille patentoidun cripwalkin ja riverdancin hybridinsä. Tälle jouduin nauramaan niin paljon, etten saanut henkeä.
Hetken pelkäsin.Paska paikka oli opera.
Pyörähdimme aikaisemmin kuskeina toimineen pariskunnan luona jatkoilla, tallustelin yksikseni taksille.
Olin kotona kello 7.
Tarina päättyy.
En tiedä, voinko kirjoittaa neljännen osan tätä sarjaa. Tarvitsisimme lisää keikkoja.
terv. ll of si.
